Terveysväitteitä kalastuksesta – väite 2

TERVEYSVÄITTEIDEN OSA 2

Kalastuksella on paljon enemmän fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia terveysvaikutuksia, kun on tutkittu tai osaamme ajatellakaan. 1,8 miljoonaa suomalaista on ilmoittanut harrastavansa kalastusta. Kansanväestössä on myös suuri ryhmä, joilla ei ole ollut siihen mahdollisuutta. Näemme, että kalastuksella on potentiaalia olla merkittävä kansanterveyttä edistävä tekijä.

Tämä juttusarja sisältää fysioterapeutin ja hoitajan väitteitä kalastuksen terveysvaikutuksista.

Osalla väitteistä on tutkimuspohjaa, osa on järkeilyyn sekä omaan kokemuspohjaan perustuvia väitteitä, ilman liiallista ryppyotsaisuutta. Väitteistä on suotavaa käydä keskustelua. Erityisen arvokkaita ovat omat kokemukset!

Toinen väite: Kalastuksella ehkäistään pitkäaikaisen stressin vaikutuksia

Luin illalla Harvard Mahoney Neuroscience Instituten (HMNI) artikkelin kuinka perhokalastaminen vaikuttaa aivoihin. Artikkelia lukiessani heijastin ajatuksissani useita tutkimuksia ja artikkeleita joita olen lukenut viimeisen puolen vuoden aikana. Sama teema toistuu ja asiantuntijat toteavat kerta toisensa jälkeen, että luonnossa liikkuminen ja kalastaminen rentouttavat kehoa ja mieltä.

Artikkelin lukeminen vei minut lähes kymmenen vuotta taaksepäin, kun olin osallistunut Kelan järjestämälle kuntoutuskurssille. Makasimme liikuntahallissa retkipatjoilla, kun ohjaaja laittoi rentoutuslevyn soimaan. Se soi ainakin 30 minuuttia. Levyllä oli meren kohinaa, joen solinaa ja lintujen laulua. Joku levyllä käski hengittää syvään.

Kelan kuntoutuskurssit ovat paikallaan, mutta muisto rentotusharjoituksesta turhautti minua niin paljon, että oli noustava ylös kävelemään edestakaisin muutaman kerran ja jatkaa vasta sitten. Kilpailevatko nykyajan rentoutuslevyt todellisen luontokokemuksen kanssa?

Luonnossa liikkuminen ja kalastus ovat aivoille lääkettä. Rentoutuessa aivot lataavat akkuja ja samaan aikaan kehittävät ongelmanratkaisutaitoja. HMNI:n lääkäri James A. Hensall, MD mukaan rentoutuminen ikään kuin ajaa stressiä pois, joka on ollut yksi suojaava mekanismi antaen ihmiselle reunaehdot suojautuessaan hengenvaarallisilta uhilta. Vaikkemme kohtaa samanlaisia vaaroja ja uhkia kuin ennen, tänä päivänä meitä uhkaa moderni stressi, kuten kiire, elektroniikankäytön lisääntyminen, työttömyys, krooninen sairastaminen, vammat ja vammautuminen, ihmissuhdekriisit ja taloudelliset vaikeudet.

Kun aivot tunnistaa vaaran, se lähettää signaaleja selkärangan hermoja pitkin lisämunuaisille. Kehotukset lisämunuaisille vapauttaa hormonia (adrenaliini), joka auttaa aktivoimaan ”taistele tai pakene”-vasteen vaikuttamalla tiettyihin fysiologisiin prosesseihin, kuten aloittamalla nostaa sykettä ja verenpainetta. Samaan aikaan, hypotalamus signaloi aivolisäkkeelle, joka sijaitsee lähellä aivojen pohjukkaa, vapauttaakseen aineita, jotka kulkevat verenkiertoon lisämunuaisen kuoreen, jossa stressihormoni kortisoli tuotetaan.

Tämä prosessi on täydellinen hätäratkaisu käsitellä lyhyen aikavälin stressiä, sanoo Benson. Hänen mukaan pitkittynyt stressi voi vahingoittaa aivoja ja elimiä. Jos kortisolin tasot ovat liian korkealla liian kauan, immuunijärjestelmä voi vahingoittua, jolloin se lisää alttiutta infektioille ja sairauksille sekä heikentää/vähentää tällä tavalla aivosoluja, heikentäen muistia ja muita hermotoimintoja.

Artikkelissa verrataan perhokalastusta meditatiiviseen toimintaan, jolla rikotaan arjen ratautumia. Perhokalastuksessa ollaan yleensä luonnon ympäröimänä ja siihen yhdistyy hallittu liike ja keskittyminen. Illalla kun menee nukkumaan voi kokemuksiin palata uudelleen ja rentoutua vahvistavien muistojen avulla. Aamulla voi virkistyä odottaen kalakavereiden tapaamista ja kokemattomia seikkailuja tulevaisuudessa.