Perjantai 12.10.2018 jää itselleni mieleen kalastuspäivänä, jollaista ei ennen ole koettu, eikä vastaavaa todennäköisesti tulla kokemaankaan. Tällaisen päivän jälkeen tuli ristiriitainen olo. Mitä tänään tapahtui…? Näinkö mä unta vai…? Lähtökohta reissuun oli saada oppia, ei rikkoa ennätyksiä. Siksi blogin tekstikin on hieman kahtiajakoinen, koska reissu sai vajaan tunnin vesillä olon jälkeen uskomattoman käänteen. (Skrollaamalla alas pääset suoraan Youtube videoon)
Opas oppaan opissa
Olimme siis sopineet täsmämaisteri Toni Pohjalaisen kanssa kalareissun, koska haluamme Marin kanssa TheraFish:n opaskaksikkona päästä mahdollisimman syvälle kiinni Lowrancen luotauselektroniikan hyödyntämiseen. Toni on meille tuttu rento mies Livian kalastusopas-opintojen ajoilta, joita kävimme puolisen vuotta samaan aikaan. Mehän emme varsinaisesti itse reissuillamme juuri täsmävertsuta (ainakaan vielä ), mutta kyseisen lajin kautta irtoaa parasta mahdollista luotausoppia myös meidän asiakasreissuillamme käytettäviä kalastustekniikoita varten.
Oppia tuli. Toni käyttää täsmäveneessään kahta viistoanturia ja –näyttöä kalojen paikantamiseen ja kalan kulkusuuntien hahmottamiseen sekä 2d ja dsi –näkymiä itse ”täsmätilanteessa”, kun jigiä tarjotaan kalalle purtavaksi. Itseäni kiinnosti ennen reissua eniten veneen ohjaaminen ja samaan aikaan muuttuvien näkymien tulkitseminen, kun suunnataan kohti viistokaiun paljastamaa ”parempaa kalaa”. Tämä vaikutti riippuvan aika paljon kalan etäisyydestä, syvyydestä sekä kalan liikkeestä/liikkumattomuudesta siinä vaiheessa kun kala on jo saavutettu 2d keilalla.
Taitavaksi täsmäkalastajaksi kehittyminen vaatii varmastikin monia ominaisuuksia; oman kaluston täydellistä, läpikotaista tuntemista sekä hallintaa erilaisissa, muuttuvissa tilanteissa. Tarkkuus ja silmä havaita viistokaiun kuvasta esimerkiksi kaloja ja niiden varjoja, 2d:n reaalisignaalista kuhan ”värinää”, eli reagointia jigiin (näissä ei hyvästä näöstä, laadukkaasta kaikukuvasta ja suuresta näytöstä ole haittaa, oikeastaan ne ovat edellytys). Kipparin hyvä avaruudellinen hahmotuskyky kaloja etsiessä lienee plussaa.
Ilman laadukasta luotainelektroniikkaa kunnollinen täsmäkalastus on hyvin vaikeaa. Oikeastaan elektroniikasta on hyötyä ihan kaikessa kalastuksessa. Kaloja on esimerkiksi paljon helpompi ”heittää täsmänä” kun on perusnäkymien lisäksi viistokaiun tukemaa tietoa missä suunnassa kalat ovat suhteessa veneeseen ja millä syvyydellä. Luotaintekniikka kehittyy hurjaa vauhtia ja erilaisia uutuuksia tulee markkinoille vuosittain kaikissa hintaluokissa. Tärkeintä on löytää omaan käyttöön parhaiten sopivat laitteet ja eikun harjoittelemaan!
Tunteisiin meni
Nauratti. Naurattaa edelleen. Toniakin nauratti. Täytyy sanoa, että oli tavallaan haikea jättää tuo päivä historiaan, nukkua yön yli, koska takaraivossa oli pieni aavistus siitä, että tuossa päivässä oli jotain historiallista.
Tonin kerrottua omia näkökulmiaan luotaimen tulkitsemiseen ja täsmäjigaukseen, sekä demottua reissun ensimmäisen ”pudotuksen” sain vuoron yrittää. Yhden kalan jälkeen seuraavalle kelpasikin suhteellisen lyhyen heruttelun jälkeen! 78 cm kuhaa haavissa ja ajattelin, että ”huhhuh, ei voi käydä näin äkkiä…”. Jos tuolloin joku olisi sanonut, että tuo kuha jää reissun pienimmäksi, niin olisin varmasti naureskellut pakolliset hörötykset ottamatta kommenttia ollenkaan vakavasti…
Noh, tuon reissun pienimmän (ei voi kirjoittaa noin, mutta pakko!) jälkeen tapahtuikin reissun tähtihetki omalla kohdalle! Toni ajoi viistokaiun osoittaman suuren kalan päälle, joka alkoikin piirtämään viivaa näytölle todella paksulla tussilla 8 metrissä. Kala ei aluksi näyttänyt kuin seurailevan jigiä, vähän haistelevan lähietäisyydeltä, mutta ei juuri liikkunut tai kavahtanutkaan. Vaihdettiin jigiä ja sama moodi jatkui hetken, kunnes…..PAM! Tälle kalalle kun tein vastarin, niin tuntui että ranteet hajoaa. Kala ei todellakaan noussut vertikaalisesti ylöspäin, vaan alkoi tempomaan siimaa sivulle ja oma ajatus olikin tuossa vaiheessa, että nyt taitaa olla isompi hauki kyseessä. Kala oli todella vahva!
Kun tuo tumman pronssinen haarniska välähti pintaan ja ui lopulta Tonin haaviin, niin en ollut uskoa silmiäni. Kieltämättä tuo kala toi ulkomuotonsa puolesta mielleyhtymiä miljoonien vuosien takaisesta Stegosauruksesta. Kalan pää oli kuhmuinen ja kulunut, ranka vuosien kuluessa runneltu, suomut täynnä taistelun jälkiä ja peräpään jäljistä päätellen taistellut männävuosina itsensä irti verkostakin. Kala oli todellakin aivan järjettömän lihava! Toni totesi, ettei ole koskaan nähnyt noin ”korkeaa” kuhaa. Pituutta sillä oli 95 cm. Olisi mielenkiintoista tietää kalan ikä. Joka tapauksessa baariin se olisi todennäköisesti päässyt jo vuosia sitten ja ehkä potemassa jo orastavaa kolmenkympin kriisiä. Tiedä häntä. Uidut kilometrit olivat joka tapauksessa selvästi nähtävissä.
Tuon tapahtuman jälkeen kieltämättä allekirjoittaneen kupongit sekosivat hetkeksi ja totesin Tonille leikillisesti että: ”Tää oli tässä, vie mut rantaan!” Jatkettiin kuitenkin lyhyellä kahvitauolla ja sykkeiden tasoittelulla, jonka jälkeen hetki kalastusta ja allekirjoittaneella jälleen järkyttävän kokoinen kala kiinni. Uskomatonta on se, miten suhteellisuuden taju oli jo tuossa vaiheessa kadonnut. ”Ei ole niin iso”, totesin Tonille, kun kelasin kalaa ylös. Kala tuli todellakin helpommin ylös kuin edellinen, mutta oli myös aivan kamalan kokoinen kuha. Todella pitkä muotovalio, mutta paljon edellistä solakampi ja myös vaaleampi. Pituutta missillä huimat 98 cm! Veikkaus on, että tämä kala oli myös jonkin verran edellistä nuorempi.
Tähtimerkit kohdallaan
Jos fiilis oli jo edellisen kalan jälkeen epätodellinen, niin nyt en todellakaan enää tiennyt mitä nyt tapahtuu… Sanoin Tonille, että ”jatka sinä, mä en just nyt pysty”. Noissa kolmessa kalassa, jotka potkaisivat iloisesti takaisin syvyyksiin, riitti siinä hetkessä henkistä pureskeltavaa allekirjoittaneelle enemmän kuin mahan täydeltä. Toni ehdotti, että pudottelisimme vuorotellen, eikä minulla siihen suurempaa vastaan laittamista ollut. Ei sitä tällaisena päivänä oikein kehdannut täysin kieltäytyäkään.
Kippari jatkoi tahtia kahdella suurkuhalla allekirjoittaneen keskittyessä kuvaamiseen. Vaikka jonkin verran luottoa on itseenkin, niin en usko, että minään muuna päivänä koskaan ottaisin kännykällä videokuvaa, luuri oikeassa kädessä, vasemmalla suurkuhia haavaten. Tuona päivänä vain tuntui kaikki onnistuvan. Taivaankappaleet kohdallaan, kalajumalat puolella, mitä ikinä…
Toni on todella huippuluokan kalastusopas ja kilpakalastaja, jolla on kokonaispaketti hallussa tällaisia mittelöitä varten. Vaikka kalojen koolla on tällaisena päivänä helppo mässäillä, niin täytyy muistaa ja ymmärtää, että koimme nyt jotain todella ainutkertaista. Veden alla ja veden päällä olevat muuttujat olivat nyt samaan aikaan täysin samalla taajuudella, joka mahdollisti tämän kokemuksen. Olo on todella etuoikeutettu.
[pexyoutube pex_attr_src=”https://www.youtube.com/watch?v=6KXNVerxW0A”][/pexyoutube]
Esa Keino
Kalastusopas
TheraFish
